sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kuulumisia


Long time no see, vai mitenkäs se menikään? Edellisestä blogautuksesta onkin jo "hieman" kulunut aikaa ja nyt kun vuosikin alkaa olla jo päätöksessään, voisi olla korkea aika kertoa Kalamaratonin jälkeisistä tapahtumista. Lähdetääs liikkeelle:

Kisan jälkeen hengähdin pari päivää, jonka jälkeen onki kouraan ja taas menoksi. Kotivesiltä tartutin passelin kokoisen lahnan ja Jyväskylän suunnilta salaisesta metsäpurosta nousi useampikin puronieriä ikään kuin varmistamaan että se pinna on listoilla. Kyseisessä paikassa viihtyisi pidemmänkin aikaa kerralla. Lähimmälle asfalttitielle on toista kilometriä ja hiljainen puron solina rauhoittaa mieltä. Tästä muutama päivä eteenpäin Kala ja kulaus-seura järjesti mini-Kalamaratonin tapaisen kisan Jyväskylän alueella, jonka tuoksinassa sain harjuksen pois hankintalistalta.




Kirjolohen kanssa kävi sillä tavalla sopivasti, että kaveri on kaivauttanut tontilleen lammen, johon aika ajoin istuttaa kirjolohta kasvatettavaksi ruokakaloiksi. Meillä oli jo viime vuonna puhetta että mikäli hän tänä vuonna hommaa lisää kaloja lampeen, voin jonkinlaisella osuudella lähteä mukaan. Loppukeväästä sitten kirrejä hankittiin ja lunastin itselleni 10 kalan osuuden. Olin mukana istuttamassa kaloja ja periaatteessahan olisin voinut suoraan hakea virvelin autosta ja ottaa ensimmäisen lohen ylös, mutta se menisi jo lapselliseksi pelleilyksi. Melkein sama kuin olisi suoraan tankista sen kalan ottanut syötäväksi. Odotin siis muutaman päivän että kalat ehtivät vakiintua uuteen poteroonsa, kunnes pienellä lipalla kävin narauttamassa kirren savustuspönttöön.




Tästä voikin olla montaa mieltä, että onko tällaista järkeä edes laskea pisteeksi kalabongauksessa, mutta perustelen tämän sillä, että kirjolohihan on alkujaankin tuontikala, joka ei Suomessa lisäänny kuin muutamassa harvinaisessa tapauksessa. Se että haluaako maksaa mahdollisesti kovankin hinnan kalastusluvasta jollekin istarikoskelle vaiko pyytää lammesta on melkeinpä se ja sama. Eri asia olisi jos kala olisi saatavissa luontaisesta ympäristöstään, esim. muut lohikalat, hauki, kuha yms yms. Kirjolohi olkoon siis poikkeus tässä asiassa.

Seuraavana päivänä oli tavoitteena saada salakasta otettua parempi valokuva kuin mitä Kalamaratonin tuoksinassa ehti sekä sorva ja (se kirotun :D) pasuri pinnalistalle. Kävikin sitten niin hauskasti että 20 minuutissa olin jo valmis. 5 kalaa, 5 eri lajia jotka olivat siis ahven, särki, salakka, pasuri ja sorva. Varsinkin pasurin saaminen tiputti valtavan gorillan selästä ja mikäli olette Kalamaraton-tekstin lukeneet niin ymmärrätte varmasti miksi.




Tässä vaiheessa oli siis 28 lajia jo kasassa ja sen himoitun 30 lajin haamurajan tavoittaminen olisi periaatteessa vaatinut enää hauen ja kuhan. Kuitenkin tuli jo aikaisemmin tehtyä päätös, että mikäli Kalamaratonissa ei seipiä osu, niin sitä lähdetään jahtaamaan sitten Joensuuhun. Joensuussa pidettiin Kalamaraton 3 viikkoa Helsingin kisan jälkeen ja kilpailua edeltävänä päivänä lyöttäydyin Skes Taimentiimin jätkien seuraksi treeneihin. Heti aamusta Joensuuhun saavuttuani ajoimme pienelle purolle, josta seipiä on aikaisemmissa kisoissa nostettu. Taimentiimin Timin kanssa lähdimme pinnaa jahtaamaan ja melko pian molemmat saatiin tavoitelajit; Timi vuosipinnan ja minä vihdoinkin sen elämäpinnnan.


Seuraavaksi jatkettiin kymmenpiikki-paikan testin jälkeen säynejahtiin Pyhäselän rannalle. Jätkät testasivat kuinka monta eri lajia kyseiseltä paikalta saa ja ehtivät säyneetkin mieheen saada samalla kun itselle nousi pääasiassa ahventa ja särkeä. Lopulta pienisuomuinen, särkeä muistuttava kala nousi ylös ja Juha sen sitten vahvisti säyneeksi. Vuodelle 2014 asetetut tavoitteet oli saavutettu.


Tämän jälkeen tahti sitten hyytyi. Kävin kyllä aika ajoin vesillä, mutta uusia lajeja en lähtenyt juuri yrittämään. Eipä niitä juuri olisi näillä seuduilla ollut enää tarjolla. Vielä heinäkuun alussa kävin kotivesillä tavoittamassa haukea ja kuhaa, joista jälkimmäisen sainkin napattua. Haukea ei sillä reissuilla yrityksistä huolimatta löytynyt ja en sitten jaksanutkaan enää uudestaan lähteä yrittämään.

Mitä siis tapahtui? Voi olla että kulutin itseni loppuun kalabongauksen suhteen talven ja kevään aikana. Pitkin talvea tutkin karttoja ja väsäsin kovalla vimmalla suunnitelmia Kalamaratonia varten ja että mitä lajeja mistäkin voisi kokeilla. Toukokuun aikana jäiden lähtiessä sain 18 tälle vuodelle uutta lajia listoille ja aika nopeasti kävikin niin, että pian ei ollutkaan enää uusia lajeja mitä lähteä yrittämään. Tavallaan se tavoitteellisuus, mikä minun paloani piti yllä, katosi. Lisäksi kesän mittaan innostuin geokätköilystä ja metallinetsinnästä, joista varsinkin jälkimmäinen on vienyt ison osan ajastani. Kalabongaus vaatii jonkin verran panostusta matkustamiseen ympäri Suomea ja arvostan suuresti heitä, jotka siihen satsaavat. Metallinetsinnässä pelkästään kotikylälläni on riittänyt maita ja mantuja haravoitavaksi, eli kovin kauas kotoa ei ole tarvinnut lähteä. Tietenkään en täysin ole kalastusta unohtunut. Silloin tällöin olen käynyt lirkkimässä kivisimppuja ja eräänkin kerran tehtiin kaverin kanssa kierros Jyväskylässä samalla kalabongaukseen tutustuen. Sillä reissuilla saatiin niin puronieriä, harjus kuin ruutanakin näytille.

Vuosi vaihtuu kohta ja voi hyvinkin olla että kun pinnalaskuri taas nollaantuu, saan uuden kipinän lähteä jälleen kahlaamaan rantavesiä ja rämpimään pusikoissa kohti metsäpuroja. Aionko ensi vuonnakin tavoitella 30 lajin rajaa? En tiedä vielä. Entä osallistunko Kalamaratoniin? En tiedä siitäkään. Riippuu tietysti että jaksaako tämän vuoden joukkuekaverit minua jälleen 24 tuntia. :D Eiköhän nämä selviä ajan kuluessa ja seuraavan kevään lähestyessä. Mikäli viime vuoden lopun tapaan tänäkin vuonna rantavedet pysyy sulina vuoden vaihteessa, niin enköhän minä jälleen kisko kumisaappaat jalkaan, asettele otsalamppua päähän ja lähde etsimään sitä pikkukalojen kuningasta, eli kivisimppua. Kiitokset kaikille lukijoille tästä vuodesta ja pahoittelut että annoin näin kauan antaa odottaa kuulumisia! Katsellaan mitä se vuosi 2015 tuo tullessaan. Fongaus on suurempaa kuin kalastus!