keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kevättä kohti



Talven kalastukset jätin enemmän ja vähemmän tarkoituksella vähiin ja keskityin kevään ja Kalamaratonin kuvioiden suunnitteluun. Intoa täynnä kuin ilmapallo odotan kisaa ja tämän ovat saaneet jo huomata niin kanssafongaajat kuin joukkuekaveritkin. :D Vielä on 1,5kk aikaa kisaan ja tarkoitus olisi 1-2 reissua tehdä PK-seudulle keräämään pinnoja sekä treenaamaan aikaisemmilta visiiteiltä tuttuja paikkoja.

Joka talvi pyrin tekemään ainakin yhden pilkkireissun ja tämän talven ainoa pisto osui tutulle paikalle Leppävedelle. N. 20 ahvenen jälkeen nousi se pakollinen särki joka nosti pistemäärän neljään.



Aprillipäivän iltana kävin purkamassa innostusta läheisellä rannalla, joka vieressä olevan virtapaikan vuoksi oli jo sulana. Melko pian löytyi pieni ahven jonka nostin kuiville lähinnä muistuttamaan miten niitä kaloja lirkitään. Tuntumaa sai pian otettua lisää kun ilokseni löysin pienen kivisimpun joka tämäkin otti suoraan syötin kitaansa ja sain nostettua kuvattavaksi.



Paikan vaihto ja toiveissa olisi löytää kiiski tai salakka, mutta sitten meinasi jäädä sydämen lyönti välistä kun huomasin mateen vähän matkan päässä rantaviivasta. Se oli selvästi isompi kuin yksikään made mitä tähän menneessä olen saanut ongittua. Oman jännityksensä toi siiman ohuus ja että tarttuuko 24-koon koukku tarpeeksi hyvin niin isoon kitaan. Sain kalan saman tien suostuteltua ottamaan kiinni, mutta en uskaltanut suoraan nostaa ylös siinä pelossa, että itkupotkuriuhtaisu saisi siiman katkeamaan vaan pyrin enemmänkin väsyttämään kalaa vetämällä varovasti siimasta kohti rantaa, mutta irtihän se pääsi ja pujahti kivenkoloon. Tämä tapahtui pariinkin otteeseen ja pidin välissä pienen hengähdystauon, kuitenkin seuraten tarkoin missä kohti kala jurottaa, jottei se katoa yön pimeyteen. Tämä alkoi kovasti jo muistuttaa viime syksyistä taistoa kivinilkan kanssa, on se jännä miten juuri tämmöisten lieromaisten kalojen kanssa meinaa olla niin hankalaa.

Hetken aikaa ei löytynyt vastapelurilta kiinnostusta syötille, mutta aikani ärsytettyä matikka haukkasi tarpeeksi kunnolla ja varovasti vetämällä sain kalan naarattua kohti rantaviivaa ja lopulta kuiville. Siima ei katkennut ja siinä se lepäsi, vuoden viides pinna.