tiistai 23. heinäkuuta 2013

Nulju löytyy

Selailin äskettäin tuttuun tapaani Kansalaisen Karttapaikkaa ja etsin Pohjois-Päijänteen alueelta erilaisia potentiaalisia lirkkipaikkoja. Jyväskylän lähistöltä Vaajakosken kupeesta löytyikin nastan oloinen rantsu ja kun satuin sopivasti aikaisemmin päivällä käymään Jyväskylässä asioilla niin pois tullessani kävin vilkaisemassa paikkaa ja se näyttikin asialliselta paikalta pienten pohjakalojen etsimiseen; matala ranta, isoa ja pientä kiveä tarjoamassa suojaa kaloille, soraa ja paikoin myös hiekkapohjaa. Yö koitti lopulta ja puolen yön jälkeen olin jo pelipaikoilla valmiina koitokseen. Alkuun oli todella hiljaista eikä mitään havaintoja tullut mistään lajista. Pienen kiisken sain jallitettua kiven vierestä ja yhden ahvenen näin loikoilemassa pohjassa mutta ei kelvannut tarjottu syötti.

Jonkin aikaa myöhemmin huomasin pienen simppukalan uivan jalkani vieressä. Ujutin syötin naaman eteen ja kahdessa sekunnissa kala roikkui jo siiman jatkeena. Kalakirjallisuuden mukaan Päijänteellä on tavattu kirjoeväsimppua joten alkoi vatsaevien tarkastus. Ei raitoja vaan vitivalkoiset evät, elikkäs kivisimppu.
Innostuin siinä sitten ajan kuluksi ottamaan muutamia kuvia veijarista. Mielestäni kivisimppu on erittäin kuvauksellinen kala ja tästä tulee mielellään räpsittyä kuvia.








Kuvaussession jälkeen päästin simpun jatkamaan vetistä vaellustaan ja itse jatkoin lirkkimistä. Hetken päästä huomasin jonkin pitkulaisen kalan uivan kiven alle piiloon ja mielessä pyöri että se oli joko made tai kivennuoliainen! Vaikka kuinka tarjosin kiven juurelle syöttiä niin ei suostunut tulemaan esille. Melkein saman tien näin vasemmalta tulevan samannäköinen kalan ja tässä vaiheessa tunnistin pitkänmallisen viiksiniekan kivennuoliaiseksi. Nyt oli elämäpinna siis lähellä, mutta selvästi kaverit vierastivat otsalampun valoa, sillä aina kun sain jommankumman valokeilaan, se sujahti takaisin kiven alle piiloon. Kivisimppu ei kirkkaasta valosta ole moksiskaan, mutta "nulju" näemmä on toista maata.

Tuuli rupesi pikkuhiljaa yltymään ja sadekin alkoi ripsimään. Syötin tarjoaminen nokan eteen kävi yhä vaikeammaksi aallokon takia, mutta sainloppujen  lopuksi nuljun takertumaan koukkuun ja nostamaan kuiville. Elämäpinna nro 26 siis!




Nykäsen Matin sanoin mesta paikka, kun kiiski, kivisimppu ja kivennuoliainen nousi samalla reissulla. Täytyy pistää jatkoa varten paikka mieleen, jos vaikka Kalamaraton joskus rantautusi Jyväskyläänkin (vink vink, SKES:in tyypit ;) ).

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kuhan kalastin

7.7. sain lopultakin aikaiseksi lähteä uistelemaan kotivesille Lievestuoreenjärven
Kallaanlahdelle, tavoitteena hakea kuha- ja haukipinnat. Long story short, reilun 20 minuutin vetelemisen
jälkeen vavan kärki alkoi värisemään merkkinä että ahven olisi tuloillaan. Kelasin melko suoraan kalan veneen vierelle jolloin vasta huomasin että sehän on aivan minimaalisen pieni hauki. :D Eihän siinä ku siimasta ote ja kala veneeseen kuvattavaksi. Pinna nro 21.






Tämän jälkeen koitti totaalinen hiljaisuus ja aikaisempina vuosina 100% varmaksi kuhapaikaksi osoittautunut mesta oli totaalisen kuollut joten paikan vaihdos puolen kilometrin päähän. Menneinä vuosina eräs matalampi kohta Kallaanlahdella on lähes jokaisella ylityskerralla tarjonnut vähintään tärpin ja sitä se teki tälläkin kertaa kahteen otteeseen. Molemmilla kerroilla pieni kuha oli kiinni mutta pääsi aina irtoamaan ennenkuin sain ujutettua haavin alle. Enempää kuhatärppejä ei illan aikana enää tullut ja kun puolen yön krouvissa tuli vielä toinen hauki ajoin paatin rantaan ja painelin kotia.

Paria päivää myöhemmin lähdin jälleen piipahtamaan tutulla lahdella ja tällä kertaa syönti olikin aivan toista luokkaa kun viime käynnillä. Nyt ei kestänyt viittä minuuttia kun ensimmäinen hauki oli jo veneessä ja melkein heti tämän jälkeen vapa oli jälleen kaarella. Vihdoinkin kuha oli niin lujasti koukussa kiinni ettei se siitä irronnut kun vasta pihtien avulla ja näin tämän vuoden fongauspinnat nousi jo 22:een.





Illan kokonaissaldo lopulta oli 4 haukea, kaksi kuhaa ja ahven.



Tätä kirjottaessa on siis 22 lajia tällä hetkellä kasassa ja pienenmoinen tavoite olisi tänä vuonna vielä 25 lajiin yltää. Kivennuoliainen on ollut ykköskohteena etsinnässä, toistaiseksi huonoin tuloksin. Sen sijaan mateita ja kivisimppuja on kyllä riittänyt mikä on ollut todella positiivista. Syyskuussa mahdollisesti teen jälleen visiitin
Helsinkiin ja silloin olisi tarkoitus hakea ainakin silakka ja hietatokko. Kivennuoliainen myös mikäli sitä ei ole aikaisemmin löytynyt.

Jatketaan harjoituksia.