maanantai 27. toukokuuta 2013

Välillä kannattaa mennä myös mutu-tuntumalla



Lauantaina 25.5. piipahdin loppuillasta vanhalla tutulla kivisimppu-paikalla Lievestuoreenjärven Varikonlahdella. Tällä kertaan tosin ei leikitty otsalampun ja minikoukkujen kanssa vaan mukana oli normaali mato-onki ja mielessä pyöri usko ja toivo säynepinnan suhteen. Alkuun nousi vaihtelevissa määrin niin salakkaa, särkeä, kiiskeä kuin ahventakin mutta ei merkkiä säyneistä. Yhdessä vaiheessa vapa kaartui ja lyhyen väsytyksen päätteeksi kuiville nousi sorva. Kymmenen pinnan raja rikottu siis. 

 

Lopulta aurinko laski ja oli aika lähteä poies. 





Tänään 27.5. tuli käytyä muilla asioilla Laukaan kirkonkylällä joten samalla tuli tehtyä pisto läheiselle puistolammikolle josta huhupuheiden mukaan on joskus ongittu ruutanoita. 15 minuuttia kului ilman minkäänlaisia elonmerkkejä joten joko lammessa ei ole enää kalaa tai eivät vaan olleet syönnillä. Tämän jälkeen innostuin tekemään pienen kiertueen Toivakan alueella jälleen säynepinna haaveissa. Ensimmäinen paikka oli hidasvirtainen Pihtijoki joka tarjosi yhden särjen, salakan ja liudan hyttysen puremia. Matka jatkui Sahinjoelle, joka oli selkeästi edellistä paikkaa vuolasvirtaisempi. 20 minuutin onkimisen aikana ylhäällä kävi salakka ja nostovaiheessa irtosi särki. Tästä mentiin eteenpäin kohti supersalaista, satumetsän keskellä kiemurtelevaa puroa josta toissa vuonna nousi elämäni ensimmäinen mutu. Viime vuonna koko vuoden ajan vesi oli niin korkealla ja sameaa että näkö-onkimisesta ei tullut yhtikäs mitään ja sen takia pinna jäi silloin saamatta. Tällä kertaa parven etsimisessä kestin tovin aikaa ja lopulta se löytyikin. Syötti veteen ja jonkin aikaa piti maanitella fisuja iskemään kiinni. Lopulta rohkein yksilö otti kiinni ja näin vuosipinnoja on nyt kasassa 11.



Tänään sain myös selviteltyä kesän työkuvioita ja nyt pystyy ruveta suunnittelemaan jo PK-seudun kalareissua. Kukaties jo seuraava blogautus käsittelee aihetta tarkemmin. ;) Palaillaan!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Urbaania citykalastusta



Viime viikolla tein lähes joka päivä visiitin Lahnaojalle ja yhtenä iltana sieltä irtosikin pasuripinna. Tässä kohteessa tulee käytyä niin usein joka kevät bongaamassa vakiopinnat, ettei näistä visiiteistä saa koskaan revittyä minkäänlaista tarinaa. Simppeli kuvio: kotoa kohteeseen, onkimista ja takaisin kotiin. Joskus tulee kalaa, joskus ei. :)



Sitten tarinavaihde päälle. Kuten aikaisemmin kerroinkin, tein pitkin talvea "researchia" erilaisista potentiaalisista kalapaikoista lähiseudulla. Pääasiassa käytin työvälineinä Google Mapsia ja Kansalaisen Karttapaikkaa, mutta aika-ajoin myös selailin erinäisiä keskustelupalstoja. Olin jo aiemmin pannut
merkille Jyväskylän Lohikoskella sijaitsevan puistolammikon joka vaikutti mahdolliselta
ruutanapaikalta, mutta löydettyäni netistä eräältä foorumilta vinkin että sieltä on ruutanoita saatu, tiesin että tähän paikkaan pitää tehdä joku päivä pistoreissu. Noh, 20.5. tämä päivä sitten koitti. 



Yleensä kalastus ei tosiaan suju kuin elokuvissa, mutta nyt meni ehkä se 30 sekuntia niin ensimmäinen ruutana oli jo kuivilla. 





Tämän jälkeen keskittyminen herpaantui hetkeksi aikaa sorsien kuvaamiseen. Veikeitä otuksia.






Lopulta oli aika lähteä. Kävin vielä tsekkaamassa erästä puroa pikkunahkiaisten ja muiden fisujen toivossa, mutta saldo munat pataan. Hieno paikka kylläkin ja pari kuvaa piti räpsiä. 



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kolme päivää, kolme lajia

Tällä kertaa vain kuvat uusista bongauksista.

 5. Salakka

6. Lahna

7. Kiiski

Kiisken saaminen venyi viime vuonna elokuulle, joten oli todella mukavaa ottaa tämä pinna jo nyt haltuun. :)



keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Lähellä mutta silti niin kaukana!

Antaakot muutaman kuvan ja kuvatekstien tällä kertaa kertoa tarinansa viime viikon tapahtumista. :)




  
Täältä löytyy mateita, kivisimppuja...


... ja sammakoita! Liekö ollut viellä horrostelemassa, mutta hievahtamatta pysyi koko kuvaussession ajan.
 

 
 Mateista puheenollen, se on jännää miten heti seuraavana yönä eliksen saamisen jälkeen jälleen koukkuun iski matikka. Kiva vaan että näitä löytyy enemmänkin. :)

                                                                 Mulkosilmä.


7.5. yöllä kävin Jyväskylässä sijaitsevalla purolla tekemässä hienosti sanottuna "syväluotaavaa analyysia" paikallisesta kalastosta. Ennestään minulla ei ollut minkäänlaista tietoa mitä sieltä voisi löytyä, mutta luettuani talvella tarpeeksi kirjallisuutta tulin siihen tulokseen että pikkunahkiaiset ja puronieriät ovat mahdollisia löytöjä. Jonkin aikaa otsalampun valossa katselin tarkasti ympärilleni kunnes sydän pompahti kurkussa; pikkunahkiainen! Pieni, ehkä n. 7-8cm mittainen otus kiemurteli vedessä voimakkaasti vastavirtaan niin ettei sitä voinut olla huomaamatta. Millä tuon saisi ylös, kun kädellä nyppääminen ei kuitenkaan onnistu? No ämpärillä! No missä mun ämpäri on? Autossa! Ja missä auto on? Reilun 50 metrin päässä tien toisella puolella! Painoin kohdan tarkasti mieleen ja kipinkapin autolle hakemaan ämpäriä. Yhtä nopeasti takaisin vain huomatakseni että liero oli ottanut hatkat. Tämä tuttu tunne kun se on niin lähellä mutta silti se on niin kaukana! 

Tästä reilut 20min myöhemmin näin hiukan alempana edellisestä kohdasta uudestaan nahkiaisen takertuneena puun pätkään. Ämpäri veteen ja tulta päin, eli yläkautta yritin ujuttaa lieroa sisään, mutta jostain se onnistui puikahtamaan ohi ja katoamaan. Taas niin lähellä! Tämän jälkeen en tehnyt enää uusia havaintoja ja ajelin takaisin Lievestuoreelle. Tilasin päivällä Hong Kongin verkkokaupasta tiheäsilmäisen täkykalahaavin ja toivottavasti se auttaisi saamaan elämäpinnan nro 20. kuiville ja kuvattavaksi.