maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vuoden 2013 bongaukset

Lisäilen tähän alas vuoden mittaan lajeja sitä mukaan kun niitä tulee.

1. Ahven (13.2. klo 11:32)

2. Särki (24.4. klo 19:37)
3. Kivisimppu (29.4. klo 00:14)
 4. Made (elämäpinna) (29.4. klo 00:30)

5. Salakka (8.5. klo 20:05)

6. Lahna (11.05. klo 19:49)

7. Kiiski (11.05. klo 20:34)

8. Pasuri (14.05. klo 19:39)
9. Ruutana (20.5. klo 15:30)

10. Sorva (25.5. klo 23:07) 
11. Mutu (27.5. klo 12:56)

12. Harjus (elämäpinna) (6.6. klo 00:09) 

13. Piikkimonni (elämäpinna) (12.6. klo 09:13)

14. Suutari (12.6. klo 10:19)

15. Mustatäplätokko (elämäpinna) (12.6. klo 13:40)

16. Allikkosalakka (elämäpinna) (12.6. klo 16:30)

17. Hopearuutana (12.6. klo 16:46)

18. Kymmenpiikki (12.6. klo 17:40)

19. Kolmipiikki (elämäpinna) (12.6. klo 17:54)

20. Törö (elämäpinna) (12.6. klo 19:02)
 
21. Hauki (7.7. klo 22:08)

22. Kuha (9.7. klo 21:01) 

23. Kivennuoliainen (elämäpinna) (23.7. klo 01:14) 

24. Puronieriä (elämäpinna) (10.9. klo 18:50)

                           25. Mustatokko (elämäpinna) (28.9. klo 16:36)

                            26. Turpa (elämäpinna) (28.9. klo 17:55)

                          27. Kivinilkka (elämäpinna) (28.9. klo 21:07)

                        28. Hietatokko (elämäpinna) (28.9. klo 23:27)

Vuosi- ja elämäpinnojen yö




Aijai, nyt oli todella antoisa yö kalabongauksen suhteen. Kerron aluksi pohjustusta parin aikaisemman yön tapahtumista.

Keskiviikkoiltana 24.4. kävin tutulla lirkkimispaikallani Lievestuoreenjärvellä sijaitsevalla kivikkorannalla. Melkein heti kun olin päässyt veteen onki valmiina, näin pienen mateen uivan ison kiven juurella. Laskin syötin veteen, mutta lyijypainon kopaus kiveen sai kalan ottamaan spurtin ja näin se hävisi nopeasti näkökentästä. Aikani etsin sitä, mutta eipä tullut enää valokenttään uudestaan. Sätin itseäni varomattomuudestani ja päätin tulla seuraavana yönä uudestaan. 

Noh päivä vierähti ja oli jo siirtynyt perjantain 26.4. puolelle kun tulin pelimestoille. Tällä kertaa aavistuksen edellistä yötä isompi made uiskenteli melkein samalla paikalla kuin lajitoverinsa aikaisemmin. Tieto siitä, että alueella viihtyy useampia mateita, oli erittäin tervetullut. Nyt ongelmaksi nousikin yöpakkanen joka oli synnyttänyt rantaveteen aivan minimaalisen ohuen jääriitepeitteen, mutta tarpeeksi paksun pitääkseen huolen ettei syöttiä saa veteen tarjottavaksi. Kun yritin siirtää käsillä riitelauttaa pois tieltä jouduin myöntämään tappioninähdessäni matikan ottavan ritolat ja häviävän yön selkään. Tämän jälkeen aikani vielä kahlasin rantaa eestaas ilman uusia näköhavaintoja. Tässä vaiheessa päätin pitää parin yön kestoisen tauon ja annan rantsun rauhoittua ylimääräiseltä elämältä ja että palaan takaisin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Intoa puhkuen viikonlopun rientojen jälkeen kohti lirkkimestaa ja en ehtinyt edes uittaa saapasta vedessä kun näin aivan vesirajassa olevan mateen joka saman tien otti spurtin ja hävisi näkökentästä. Todella arkoja otuksia tuntuvat kyllä olevan, eivät yhtään siedä valoa ja liikettä. Hetkeä myöhemmin huomasin äskeistä pienemmän mateen ja nyt tajusin olla äärimmäisen varovainen. Näin kuinka made ui kivenmurikan alle piiloon ja rupesin varovasti siirtämään jäälauttoja tieltä kunnes vilkaisin vasemmalle ja valokenttään osui tutun näköinen hahmo. Siinä vaiheessa vaisto käski antaa mateen olla ja keskittyä tähän veijariin. Muutama askel lähemmäksi kalaa,  varovaisesti jäälautat pois tieltä ja syöttiä naaman eteen. Survarintoukan jäljitelmä hyväksyttiin ja riemu oli valtava kun ajassa 00:14 kädessäni sätki vuoden kolmas pinna; kivisimppu.





Räpsin kuvia simpusta ja olin jo valmis lähtemään kotia mutta jokin sai vielä lähtemään takaisin kalastamaan. Hetken aikaa pyörin samassa kohdassa josta kivisimppu löytyi ja sitten huomasin sen samaisen mateen joka äsken hävisi kiven alle. Nyt se vaikutti jotenkin vaisummalta eikä säikkynyt valoa. Kädet täristen siirsin riitelauttoja pois tieltä ja kun se ei lähtenytkään pakoon, tarjosin kumisurvaria ja katsoin kuinka saman tien made nappasi syötin suuhun. Varovainen vastaisku ja kala nopeasti kouraan. Jos äsken riemu oli katossa niin nyt se nousi siitä vielä potenssiin 10! Elämäpinna nro 19 oli nyt totta ja miten absurdi olo oli että vartin kuluessa sain kaksi vuosipinnaa jotka lisäksi molemmat eivät ole aivan yleisimpiä lajeja.




Tässä vaiheessa oli aika pistää kamat kasaan ja lähteä kotia. Yhdessä yössä vuosipinnat nousi neljään
ja mateen myötä mahdollisuudet 15 lajin rikkomiseen yhden vuoden aikana näyttävät nyt aavistuksen
todennäköisemmiltä.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kesäkalastuskausi avattu.

Koko talvi on pumpattu kesää varten teoriaa eri kalalajien elintavoista ja levinneisyysalueista. On tutkittu Kansalaisen Karttapaikan avulla erilaisia potentiaalisia kalastuspaikkoja (puroja, pieniä lampia jne.) ja netistä yleisesti luettu muiden kalastajien kokemuksia, neuvoja ja muuta. Nyt kun jäät ovat jo vetäytymässä ja kevät tulee täyttä vauhtia, on aika vihdoinkin lähteä kokeilemaan josko kala olisi syönnillään.

Aikaisemmin päivällä tänään kävin tsekkaamassa Lahnaoja-nimistä mestaa ja siellä näkyi vesikasvien värisevän epäsäännöllisen epäsäännöllisesti siihen malliin, että se kertoi kalojen uiskentelevan kasvien seassa. Muutamia pienempiä kaloja näkyi uivan jopa ihan pinnan tuntumassa. Siis kotia kaivamaan kalastusvermeet,  madot ja eikun kalaan.



 

Eivät ole ainakaan nämä yksilöt vielä kuteneet kun vatsat pullottivat mädistä/maidista. Kyrmyniskan alut pääsivät takaisin kasvamaan ja jatkamaan kohti suvun jatkopuuhia.

Jonkin aikaa kului rauhallisesti ahvenia onkiessa, joutsenten huutoa ja jonkun tikan koputusta kuunnellessa kunnes lopulta henkinen yliotteeni oli liian voimakas ja särki nousi kuiville hilaten kalabongauksen vuosipinnat kahteen.






Tämän jälkeen koittikin hetkittäinen särkien syöntipuuska ja lyhyessä ajassa nousikin kymmenkunta punasilmää näyttäytymään. Normaalista poiketen tällä kertaa matoa tehokkaampi syötti oli muuten Powerbaitin punainen kumikärpäsentoukka. Noh, eiköhän nuo veden asukit opi taas jossain vaiheessa arvostamaan luomuruokaa enemmän. :)


Aikani ongittua sitten kamat kasaan ja pois. Pitää ruveta vapun jälkeen käymään useammin Lahnaojalla tarkkailemassa josko esim. sorva, pasuri tai lahna on syönnillään ja samalla ruveta suunnittelemaan mahdollisia pidempiä kalareissuja. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Nyt sitä saa, nyt sitä saa...

... nimittäin kalaa. Lahnaoja, tuo ahventen ja erinäisten särkikalojen Mecca, on auki jääloukustaan ja on nyt jokakeväiseen tapaan pullollaan kalaa niin että vesikasvit värisee kun rannanvierttä pitkin kävelee. Nyt kaivamaan naftaliinista onkivermeet ja menoksi. Saalisraporttia voi hyvinkin tulla vielä tämän illan aikana. :)